Ulkomaisen osakeyhtiön maksaman osingon verot voivat aiheuttaa paljon työtä osakkeenomistajalle. Osakeyhtiön kotimaalla (lähdemaa) ja Suomella on usein verosopimus, joka periaatteessa määrittelee, miten paljon osingosta peritään veroa (lähdevero) lähdemaassa. Käytännössä osakeyhtiö ei usein tiedä osingonsaajan kotimaata ja perii lähdeveroa liikaa. Osakkeenomistaja voi hakea liikaa maksetun lähdeveron palautusta lähdemaan verohallinnolta. Prosessi on hidas ja siitä aiheutuu kuluja.
Euroopan komissio on havahtunut siihen, että lähdeveron palautusmenettely on hallinnollisesti raskas ja altis väärinkäytöksille eikä tue pääomien vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Komissio on kesäkuussa 2023 ehdottanut FASTER-direktiiviä, joka siirtäisi vastuun sovellettavan verosopimuksen tunnistamisesta yhteisölle, joka säilyttää osakkeita pankin tai osakevälittäjän toimeksiannosta. Osakkeenomistajan tehtäväksi jäisi hakea asuinvaltionsa verohallinnosta verotuksellinen kotipaikkatodistus (electronic tax residence certificate, eTRC) ja toimittaa se pankkiinsa tai osakevälittäjälleen.
Kokeilu MiniSuomessa
FASTER-direktiiviehdotus tunnistaa kaksi formaattia, jossa osakkeenomistaja (henkilö tai yritys) voi saada eTRC:n asuinvaltionsa verohallinnosta. Verohallinnon tulee pystyä antamaan eTRC ihmis- ja koneluettavassa muodossa ainakin sähköisesti leimattuna pdf-dokumenttina. Lisäksi verohallinto voi antaa eTRC:n myös varmennettuna sähköisenä attribuuttitodistuksena osakkeenomistajan digitaaliseen lompakkoon.
Tartuimme Yrityksen digitalous –hankkeessa jälkimmäiseen ja päätimme toteuttaa siitä kokeilun MiniSuomi-testiympäristössä. Kokeilussa testiyritys sai verohallinnolta digitaaliseen lompakkoonsa attribuuttitodistusmuotoisen verotuksellisen kotipaikkatodistuksen, jonka se välitti verkkopankkiin. Kokeilu tehtiin eIDAS-yhteensopivalla OpenID for verifiable credentials –tekniikalla. Kokeilussa osingonsaaja oli yritys, jolla oli palvelinpohjainen eIDAS-lompakko. Luonnollinen henkilö voisi saada eTRC:n vastaavasti mobiilipohjaiseen henkilölompakkoonsa.
Oheinen screencast-video (YouTube) näyttää kokeilun kulun ja sisältää seuraavat vaiheet:
- Lea Varovaistes on kirjautunut Hosharaff Testifirma Oy:n edustajana verohallinnon palveluun. Hän syöttää Hosharaffin yrityslompakon osoitteen, jonka perusteella verohallinto lähettää eTRC:n Hosharaffin lompakkoon.
- Lea on kirjautunut Hosharaffin lompakon hallintakäyttöliittymään ja selaa lompakkoon saapuneita attribuuttitodistuksia. Uusimpana todistuksena lompakkoon on tullut eTRC.
- Lea on kirjautunut verkkopankkiin ja antaa sinne Hosharaffin yrityslompakon osoitteen, jonka perusteella pankki noutaa eTRC:n Hosharaffin lompakosta.
Screencast-videossa on yksinkertaistettu joitain asioita. Lean kirjautumista ja valtuuttamista edustamaan Hosharaff Testifirmaa ei ole näytetty videossa. Lisäksi yrityslompakon käyttöliittymä ei pyydä Leaa vahvistamaan eTRC:n vastaanottamista Verohallinnosta ja esittämistä pankille. Todellisuudessa Lean pitäisi käydä suorittamassa nämä toiminnot lompakon hallintakäyttöliittymästä.
Asiakas prosessin ohjaajasta tarkkailijaksi?
Toteutetussa mallissa henkilö käynnisti eTRC:n hakemisen verohallinnosta lompakkoon kirjautumalla Verohallinnon palveluun joko henkilöasiakkaana tai yrityksen edustajana. Kokeillun toimintamallin valossa voidaan pohtia, voisiko digitalisaatio mahdollistaa myös itse toimintaprosessin muutoksen ja siirtää asiakkaan prosessin ohjaajan roolista prosessin tarkkailijan rooliin.
Tutkimisen arvoisia vaihtoehtoisia toimintamalleja olisivat:
- Voisiko yrityslompakon konfiguroida hakemaan ja vastaanottamaan uuden kotipaikkatodistuksen automaattisesti, kun edellinen umpeutuu? Tällöin asiakkaan ei tarvitsisi kerran vuodessa suorittaa uuden kotipaikkatodistuksen noutoa, vaan lompakko hoitaisi sen itsekseen.
- Voisiko aloite ollakin viranomaisella, joka tarjoaisi lompakkoon automaattisesti uutta todistusta, kun vanha umpeutuu tai revokoidaan? Lompakonhaltijan pitäisi vain hyväksyä uusi todistus tai säätää lompakkonsa hyväksymään tietyt uudet todistukset automaattisesti.
Kuvattuja periaatteita voitaisiin soveltaa kaikkiin viranomaistodistuksiin, on ne sitten annettu yritykselle tai luonnolliselle henkilölle.