Kokeilemisen parasta antia on löytää tuloksia, jotka ovat kiinnostavia myös muilla toimialoilla. Yrityksen digitalous -hankkeen ekosysteemikokeilut ovat olleet skaalattavia, kiinnostavia ja inspiroivia. Yhteistyö on ollut helppoa ja pieniä innovaatioitakin on tehty todellisiin tuotteisiin. Ehkä tämä kansakunta sittenkin pääsee yli ”Not invented here” -vaivastaan?
Yrityksen Digitalous -hankkeen ekosysteemikokeilut starttasivat luomutuotannosta. Ensimmäisen kokeilumme tavoitteena oli tutkia hankintasanomien mahdollisuuksia luomutuotannossa, niin verkkokaupalle kuin viljelijällekin. Kokeilun yksityiskohdat ja käänteentekevä pivotointi löytyvät Oodi rakenteiselle tiedolle -blogista. Kokeilun lopputuloksena annettiin soveltamisohje verkkolaskun käytöstä luomualalla, ja kokeilun innoittamana erätunnuksen mahdollisuudet nähnyt ohjelmistotalo päivitti takaisinveto-ominaisuudet ohjelmistoonsa. Tästä inspiroituneena lähdimme tutkimaan laajemmin jäljitettävyystiedon esittämisen mahdollisuuksia.
Tutkittuja ratkaisuja ja teknologioita
Yrityksen digitalous -hankkeessa tutkimme tuotepasseja, lohkoketjuteknologiaa ja Peppol-sanomia, mutta huomasimme vanhan tutun verkkolaskun vetovoiman. Kokemuksemme hankkeessa osoittaa, että uutuusratkaisu on vailla arvoa, ellei sille löydy käyttäjää. Briljanteinkin uutuus on lopulta pelkkä nolla, jos sitä ei oteta käyttöön.
Verkkolaskun kattavuus on hyvä, ja ostamisen sekä myymisen yhteydessä jäljitettävyystieto saadaan liikkeelle osapuolten välillä. Vastuullinen yritystoiminta edellyttää raaka-aineen alkuperän tuntemista. EU:ssa valmistellaan metsäkatoasetuksen toimeenpanoa, joka tosin siirrettiin alkusyksystä 2024 vuodella eteenpäin. Alkuperätieto yhdistää sekä tuotepassien että metsäkatoasetuksen säätelemää elintarviketuotantoa EU-alueella. Vastuun kantaminen raaka-aineen alkuperän suhteen on kuitenkin laajempi kysymys kuin pelkkä myyntitapahtuma.
Halusimme tunnistaa verkkolaskun mahdollisuudet tuotteen ”minimitietopaketin” siirtämisessä ja jatkoimme yhteistyötä Food Data Finland -kärkihankkeen (FDF) ja GS1:n kanssa. Elintarviketuotannossa alkuperätieto on keskeinen, mutta ratkaisuja sen välittämiseen puuttuu. Metsäkatoasetuksen piiriin kuuluvissa tuotteissa käänsimme kokeilevan katseemme eläinperäisen ruoan jäljitettävyyteen: eläimille annettu yksilöivä tunniste ja rekisteröidyt pitopaikat mahdollistavat lihan alkuperän jäljittämisen. Paikkatieto on merkittävä myös kasvi- ja kalatuotteissa. Verkkolasku tarjoaa tähän potentiaalin, mutta pitkissä jalostusketjuissa tiedon jakaminen laskukentissä ei ole aina järkevää. Muun muassa Walmartin käyttämän EPCIS-liitteen kautta onnistuimme kuitenkin siirtämään alkuperätiedon myyjältä ostajalle.
Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa
Järjestimme lokakuun lopussa työpajan, johon kutsuimme eri osapuolia tutkimaan ratkaisumme kattavuutta. Mukana olivat elintarviketeollisuuden ja ruoantuotannon valvonnan edustajia, sekä tuotepassien pelikirjaa rakentavat Sitra ja VTT, kuten myös verkkolaskutoimija Tieke. Osallistujat arvioivat, voisiko verkkolasku palvella myös tuotepassien minimiratkaisuna pienemmille yrityksille, jotka usein kirjaavat alkuperätiedot ensimmäisinä hankintaketjussa. Voisiko verkkolaskun liite palvella myös tuotepassien tarpeita?
Konsepti kiinnosti osallistujia, ja kokeilun ratkaisu vaikuttaa lupaavalta. Seuraava askel kokeilun jälkeen on pilotti. Tuotantoon siirtyminen edellyttää läpäisyä arjen oikeissa käyttötapauksissa. Vain niin voidaan tunnistaa eri toimijoiden todelliset esteet ja ratkoa ne yhdessä. Sen jälkeen voimaan astuva metsäkatoasetus tai tuotepassit eivät uhkaa pienimpiäkään toimijoita.
Katso Tuotteen jäljitettävyystietojen kuljetus verkkolaskusanoman liitteenä -kokeilun esittely (Youtube):